Kielikerta

Kielitieteen termi, joka viittaa tiettyyn kieleen tai sen osa-alueeseen. Käytetään myös musiikissa ja kirjallisuudessa.

Ratkaisuja ristikkoon

• kielioppi
• kielitaito
• kielitiede

Mahdollisia ratkaisusanoja

• a-kieli
• äänneoppi
• abessiivi
• afasia
• alaisilta
• alatyyli
• alkuäänne
• anglosaksi
• datiivi
• e-ääni
• em-molski
• emäkieli
• essiivi
• etymologi
• etymologia
• filologia
• fonologia
• grammari
• h-pääte
• i-diftongi
• i-pääte
• kääntäminen
• kääntökoe
• kielennimi
• kielenrakenne
• kielenside
• kielevyys
• kieliaines
• kieliaisti
• kieliasia
• kieliero
• kielihuuma
• kielikirja
• kielikohta
• kielikunta
• kielilähde
• kielilaji
• kielilauta
• kielimaa
• kieliohje
• kieliolo
• kieliopas
• kielipeli
• kieliperhe
• kielipesä
• kielipito
• kielisuku
• kielitaidot
• kielitaju
• kieliteko
• kielitieto
• kielituki
• kielitunne
• kielitunti
• kielityö
• kielivara
• kielivirta
• kirikyky
• kirjataito
• koulusaksa
• koulusuomi
• lauseoppi
• lempikieli
• monikieli
• morfologi
• morfologia
• morphologia
• muoto-oppi
• nimioppi
• nimistö
• nomini
• oppisana
• päänpääte
• partikkeli
• pitkäkieli
• prefiksi
• pronomini
• r-ääni
• sanaluokki
• sananjohto
• sanansija
• sanapeli
• sanapolvi
• sanasuksi
• sekamurre
• sijapääte
• sisarkieli
• suhuäänne
• sulkusana
• suoarabi
• syntaksi
• t-muoto
• taivunta
• tyylioppi
• uuskieli
• verbierä
• yleiskieli

Satunnaisia